Tämän kirjoituksen tarkoituksena on selkeyttää sen pelikentän käsitteitä, jolla me (asiakasorganisaatiot, työterveys ja muut toimijat) yhdessä ratkomme, kuinka paljon TULE-syistä aiheutuvaa harmia, hukkaa ja työkyvyttömyyttä asiakkaidemme henkilöstöllä nyt ja tulevaisuudessa esiintyy. Kirjoituksessa käsitellyt termit ja ilmiöt ovat kaikki sellaisia, jotka esihenkilön – ja itse asiassa kaikkien asiakasorganisaation työkykyjohtamiseen osallistuvien tahojen (myös työntekijöiden) – olisi syytä ymmärtää riittävän samalla tavalla, jotta työterveysyhteistyön on mahdollista olla vaikuttavaa eli haluttuihin muutoksiin johtavaa.
Mitä esihenkilön tulee ymmärtää kirjainyhdistelmästä TULE
Aloitetaan terveyden suunnasta. TULE-terveydellä tarkoitamme tässä kirjoituksessa ja Pihlajalinna Työterveydessä yksilöllisesti koettua tuki- ja liikuntaelimistön hyvinvoinnin tilaa. Fyysisen toiminnan sujuvuus ja vaivattomuus ovat TULE-terveydelle läheisiä asioita. Tuki- ja liikuntaelimistö eli TULE on luurangosta, lihaksistosta, jänteistä ja nivelistä muodostuva kokonaisuus, joka tukee ja liikuttaa kehoa tai sen osia. TULE:llä on siis kaksi aika erilaista tehtävää: tukea ja liikuttaa.
TULE-vaivat ja TULES eivät ole sama asia
TULE-vaiva eli tuki- ja liikuntaelimistöön paikantuva oiretuntemus (yleensä kipu), jonka laukaisevana tekijänä on kehonosan ylikuormittuminen voi olla viheliäinen ongelma. TULE-vaivoilla on kuitenkin yleensä taipumus parantua, kunhan ylikuormittumiseen vaikutetaan ja aikaa kuluu. Toisaalta TULE-vaivalla on taipumus toistua, mikäli ylikuormittuminen toistuu tai jatkuu. Vaikka TULE-vaivojen synty kytkeytyykin fyysiseen ylikuormittumiseen, niihin liittyy lukuisia muitakin ulottuvuuksia ja tekijöitä, joita ei tässä kirjoituksessa eritellä, mutta jotka on syytä huomioida sekä TULE-vaivojen ehkäisyssä että erityisesti niiden hoidossa.
Asiakasorganisaation esihenkilölle TULE-teema näkyy esim. sairauspoissaolotodistuksena, jossa on M-alkuinen diagnoosi. M ilmaisee diagnoosiluokituksessa tuki- ja liikuntaelinsairautta, josta käytetään lyhennettä TULES. Taustalla on yleensä seuraavan kaltainen tapahtumakulku: työntekijä ohjautui lääkärin vastaanotolle TULE-vaivan takia, jossa oiretilalle asetettiin diagnoosi, mikä muutti TULE-vaivan TULE-sairaudeksi.
On myös sellaisia TULE-sairauksia, joiden synnyssä fyysisellä ylikuormittumisella ei ole osaa. Tällaisia ovat esimerkiksi reumasairaudet. Lisäksi on myös joukko sellaisia TULES-diagnooseja, jotka ilmaisevat tiettyä tuki- ja liikuntaelimistön piirrettä tai rakenteellista muutosta, kuten nivelten kulumisesta kertovat diagnoosit. On tärkeätä huomata, että nämä rakennediagnoosit eivät ilmaise sitä, aiheutuuko sairaudesta haittaa, eivätkä vääjäämättä johda TULE-vaivaan tai työkyvyn alenemiseen.
Onko jompikumpi olennaisempi?
Työkyvyn edistämisen ja TULE-vaivojen ehkäisyn näkökulmasta voidaan ajatella, että TULE-vaivat ovat TULE-sairauksia huomionarvoisempia. Ensinnäkin niillä on suorempi ja vahvempi yhteys työkykyyn kuin TULE-sairauksilla, sillä käytännössä TULE-vaiva alentaa aina työkykyä. Tämän lisäksi TULE-vaivat ovat olemassa ja siten myös havaittavissa TULE-sairauksia varhaisemmin. Tähän peilaten onkin huomionarvoista, että työkykyjohtamisen ja työterveysyhteistyön kontekstissa, kuten raportoinnissa, on perinteisesti monista eri syistä tavattu tarkastella enemmän TULE-sairauksia kuin TULE-vaivoja. Kuitenkin myös tilannetietoa henkilöstön TULE-vaivoista on saatavilla esimerkiksi terveystarkastuskyselyiden ja rasittuneisuuskyselyiden tulosten muodossa. Tätä tietoa voitaisiin hyödyntää usein nykyistä enemmän, mikä osaltaan auttaisi siirtämään työkykyjohtamisen ja työterveyden reagoivien toimien painopistettä hieman varhaisempaan suuntaan silloin, kun se asiakasorganisaation tahto on.
Työfysioterapeutti on työterveyden ammattilaisista se, jonka osaamisalueeseen ja tehtäviin TULE-terveyden, TULE-vaivojen ja työkyvyn risteyskohdassa operointi erityisesti kuuluu, ja joka keskustelee mielellään kanssasi oman organisaatiosi tavoitteisiin sopivista ratkaisuista tähän teemaan liittyen, oli kyse sitten jo syntyneistä TULE-vaivoista ja tilapäisten työjärjestelyjen hyödyntämisestä näissä tilanteissa (ks. työfysioterapeutin suoravastaanotto) tai vaikkapa TULE-vaivojen ehkäisystä (esim. TULETKO-kartoitus).
Lauri Raivo
Pihlajalinna palvelupäällikkö, työfysioterapia