Työvoimapula ja työväestön ikääntyminen ovat haasteita, joita koko yhteiskuntamme kohtaa. Työvoimapulaa voisi kuitenkin helpottaa työkyvyttömyyseläkkeiden väheneminen.
Miten työterveys voi asiaan vaikuttaa? Pihlajalinnan työterveyden ja yleislääketieteen erikoislääkärin Jarmo Kuronen valaisee eri toimien vaikuttavuutta.Työvoimapula ja työväestön ikääntyminen ovat haasteita, joita koko Eurooppa kohtaa. Väestörakenteen vuoksi työntekijöitä poistuu työelämästä enemmän kuin uusia tulee tilalle. Työelämästä poistumisen syinä voivat olla työeläkkeen lisäksi myös työttömyys ja siirtyminen työkyvyttömyyseläkkeelle. Usein työkyvyttömyys johtuu tuki- ja liikuntaelinsairauksista tai mielenterveysongelmista, kuten masennuksesta ja päihdeongelmista. Yhteiskunnassa etsitäänkin aktiivisesti tapoja pidentää työuria.
Jarmo Kuronen käsittelee väitöskirjassaan työterveyshuollon mahdollisuuksia vähentää pysyviä työkyvyttömyyseläkkeitä. Väitöskirjan tutkimus tehtiin yhteistyönä yritysten ja työntekijöiden kanssa. Tutkimusmateriaali koostui laatumittauksista, jotka kattoivat työntekijöiden työkyvyn tukemisen, osatyökykyisten terveystarkastukset, masennuksen hoidon, alkoholin käytön seurannan, tuki- ja liikuntaelinsairauksien sekä mielenterveysongelmien ilmaantuvuuden.
Tutkimuksessa tarkasteltiin seuraavia kysymyksiä:
- Voiko työterveyshuollon verkostoituminen laatua kehittäessä vähentää työkyvyttömyyseläkkeelle joutumista?
- Voivatko työkyvyn palauttamisen tukitoimet vähentää työkyvyttömyyseläkkeiden tarvetta?
- Mitkä tekijät vaikuttavat työterveyslääkäreiden ja -hoitajien aktiivisuuteen puuttua työntekijöiden alkoholin liikakäyttöön?
- Noudattavatko työkyvyn tukitoimien aloitus, prosessi ja lopputulokset kansallisia lakeja ja suosituksia?
Yhteistyöllä on merkitystä
Tutkimus osoitti, että systemaattinen laadun parantaminen voi vähentää pysyviä työkyvyttömyyseläkkeitä ja edistää osatyökyvyttömyyseläkkeiden käyttöä. Yksistään jo liittyminen työterveyshuollon laatuverkostoon tuotti positiivisia tuloksia. Aktiivisella alkoholin suurkulutukseen puuttumisella, työkykyriskien tilastomittareiden seurannalla ja sitä kautta tarttumisella työkykyongelmiin sekä työterveyshuollon laatuvastaavien kouluttamisella oli suurempi vaikutus tuloksiin kuin esimerkiksi yksittäisen sairauden hoidon tehostamisella. Tutkimus toi esiin myös työntekijöiden oman aloitekyvyn ja esihenkilöiden roolin tärkeyden työkykyä tukevien toimenpiteiden käynnistämisessä.
Tutkimus toi uutta tietoa verkostoituneen työterveyshuollon vaikutuksista työkyvyttömyyseläkkeiden ehkäisyssä, alkoholiongelmien tunnistamisessa ja osatyökykyisten tukemisessa. Tutkimuksesta voidaan päätellä, että työterveyshuollolla on rooli päätöksenteossa, vaikka päävastuu työkyvyn tukemisen osalta on työpaikoilla. Tulokset korostavat yhteistyön merkitystä ja kannustavat myös laadun parantamiseen työterveyshuollon alalla. Pääviestinä on, että suunnitelmallinen, yhteistyöhakuinen työterveyshuolto voi olla vaikuttavaa.
Jarmo Kuronen
Työterveyshuollon ja yleislääketieteen erikoislääkäri
Väitöskirja tarkastettiin ja hyväksyttiin Itä-Suomen yliopiston Terveystieteiden tiedekunnassa 29.8.2023. Koko väitöskirja luettavissa täältä.